Hassua, kuinka paljon ihminen voi etsiä itseään, löytämättä. Se tuntuu samankaltaiselta kuin peiliin katsominen ja yksityiskohtiin uppoutuminen. Sitä tuntee olevansa onnellinen, puristettuaan viimeisenkin finnin poskeltaan, kunnes puolelta päivin kuulee hiuksia koristavasta hammastahnasta.
Tuntuu äärimmäisen turhauttavalta etsiä itseään vääristä paikoista. Vielä turhauttavampaa on toivoa löytävänsä "sen kaiken" sattumalta.
Jos ei tiedä etsiikö kultaa, helmiä, gourmet ruokaa vai maailmaa mullistavia aatteita, ei voi löytää etsimäänsä. Ehkä löysin jo tarvitsemani, mutta heitin sen pois, tunnistamatta tarvettani.
Nyt tiedän mitä etsiä ja voin löytää itseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti